Teatteri Siperia | 2017

Blackburn - Heiskanen - Kainulainen - Palmgren

Juliste:  Joel Peltonen
KÄSIKIRJOITUS: Karoliina Blackburn, Marika Heiskanen, Tommi Kainulainen ja Reidar Palmgren
OHJAUS JA ÄÄNET Tommi Kainulainen
LAVASTUS JA VALOT Petri Tuhkanen

ROOLEISSA: Karoliina Blackburn, Marika Heiskanen, Jaakko Ohtonen ja Tytti Marttila
  1. Managing Director
  2. Managing Director
  3. Managing Director
  4. Managing Director
  5. Managing Director
  6. Managing Director
  7. Managing Director
  8. Managing Director
  9. Managing Director
  10. Managing Director
  11. Managing Director
  12. Managing Director
  13. Managing Director
  14. Managing Director
  15. Managing Director

Kritiikkejä:

Kuuntele Radio Classicin teatteriarvio!

"Viiden tähden esitys ympäristökatastrofista. [...] Eikä kukaan meitä enää etsi -näytelmä on hyvin kirjoitettu, loistavasti näytelty ja haastava esitys, joka väistämättä pistää katsojan miettimään omia valintojaan suhteessa ihmiskunnan kriisiin. [...] Tommi Kainulaisen ohjaus on rakennettu taitavasti, sillä se uskaltaa väittää myös itseään vastaan. Sisältö on tiukkaa asiaa, mutta näytelmä ei ota itseään liian tosikkomaisesti, vaan esittää asiaansa myös huumorin keinoin. Luomuruoka ja kierrätys ja omantunnon viherpesu saavat myös osansa pohdinnoista"

- Maarit Saarelainen / Aamulehti

"Teatteri Siperia on näyttänyt jälleen kyntensä tarttumalla yhteen suurimmista maailmanlaajuisista kriiseistämme, ilmaston lämpenemiseen. [...] Näytelmän kohtaukset tapahtuvat ympäristössä, johon on helppo samaistua. Teksti on terävä, humaani ja arkeen sidottu. [...]
Tommi Kainulainen ei vyörytä katsojille pelkkää synkkyyttä, vaan löytää keventävää huumoria tilanteista, joissa kohtaavat lajittelijat ja yhden roskapussin taktiikkaa noudattavat, lihansyöjät ja viheruskolliset, mummot ja lapsenlapset, isät ja pojat, päättäjäsukupolvi ja suuret ikäluokat, jotka eivät rakentajarooliaan piilottele." 

- Päivi Kuokkanen / Ylöjärven uutiset

"Teatteri Siperia on usein onnistunut kuvaamaan hankalia asioita omakohtaisuudella, valikoidulla dokumentaarisuudella sekä huumorilla. Asia on niin tälläkin kertaa, esitys on hieno, oivaltava ja kaikkiaan hyvää työtä. [...] Tommi Kainulaisen ohjaama ja yhdessä Blackburnin, Heiskasen sekä Reidar Palmgrenin kanssa kirjoittama esitys on tehokas. Jos katsoja masentuu esityksen sisällöstä näin, ei sen toimivuutta voi moittia. "
- Aksu Piippo / Hämeen Sanomat

"Teatteria Siperian Eikä kukaan meitä enää etsi on upea esimerkki siitä, miten vaikea, raskaskin teema muuntuu taitavan tekijäryhmän hyppysissä mielenkiintoiseksi ja puhuttelevaksi esitykseksi. Teatteri Siperian tyylin mukaisesti vakavaa asiaa ei kuitenkaan käsitellä ryppyotsaisesti vaan mukana on aimo annos huumoria ja pientä ihmistä valtavan asian äärellä ymmärtävää empatiaa. [...] Käsikirjoitus lähestyy vakavaa aihettaan monesta näkökulmasta. Samaan aikaan dialogi on elävää ja soljuu eteenpäin vaivattomasti. Rytmillisesti mainiosti etenevän tulkinnan on ohjannut Tommi Kainulainen."
- Pessin ja Illusian luona -blogi

"En voi kuin ihailla sitä, että Teatteri Siperia juhlistaa kymmenvuotista taivaltaan näin upealla teoksella. [...] Pikkaisen liian paljon tekstiä ja hahmoja, mutta Tommi Kainulainen näyttää jälleen kyntensä ohjaajana ja yhtenä käsikirjoittajana. Kaikki on sopivan pikkutarkasti ohjattua ja iskut menevät jouhevasti kohtauksesta toiseen."
- Man Made Lifestyle -blogi

"Pidin tästä tosi paljon, en tietenkään pidä ilmaston-muutoksesta, mutta minusta on kiinnostavaa nähdä miten asiaa käsitellään esimerkiksi teatterissa tai sitten vaikka kirjoissa tai elokuvissa. [...] Lavalla tarjoillaan niin monia mielipiteitä ja perusteluja, että väkisinkin miettii asioita uusista näkökulmista. Hieno, toimiva teksti ja upea näyttelijäporukka kantavat tarinaa eteenpäin vahvalla otteella. Päälimmäisenä mieleen jää ajatus, että jotain on tehtävä, mutta vielä ei ole liian myöhäistä."
- Teatterinna -blogi


Teatteri Siperian kevään käynnistää ilmastonmuutosta käsittelevä Eikä kukaan meitä enää etsi

Vakavaa aihetta käsitellään Teatteri Siperialle tuttuun tapaan huumorilla ja lohdullisesti. Kymmenen vuotta sitten Siperia tutki sukupolvensa suhdetta menneisyyteen ja nykyisyyteen, nyt on ajankohtaista kääntää katse tulevaisuuteen.

Näytelmässä kohdataan tavallisia ihmisiä pohtimassa ratkaisujaan, valintojaan ja tulevaisuuttaan suhteessa ehkä suurimpaan kriisiin, jonka ihmiskunta on koskaan kohdannut. Konkreettinen vaikuttaminen maailman asioihin ruohonjuuritasolla tuntuu mahdottomalta ja samalla koko maailmaa olisi kannettava hartioillaan. Toiset taas näkevät parhaaksi sulkea silmänsä koko kriisiltä. Kaisalle pelkät arjen valinnat eivät enää riitä, Malla vetää ekoherätykseen mukanaan myös perheensä ja Jaska aikoo pelastaa maailmanlopun tullen edes itsensä.

Onko luomu- ja kierrätyspuuhastelu vain omantunnon viherpesua? Miksi jokaiseen puhelinmalliin on omanlainen laturinsa? Minkälainen perintö jää tuleville sukupolville? Kannattaako tällaiseen maailmaan ylipäätään tehdä lisää lapsia? Ja mitä tämän kaiken keskellä ajattelee jään sulamista seuraava jääkarhu?

Kantaesitys oli 28.2.2017 Teatteri Siperiassa
Esityskuvat: Petri Tuhkanen
​​
"Rehellisyyden nimissä myönnettävä on, että tämä oli näkemistäni Teatteri Siperian esityksistä se kaikkein haastavin. [...] Esitys kuitenkin pakotti ja nimenomaan haastoi pohtimaan asioita isommassa mittakaavassa."
- T eatterikärpäsen puraisuja -blogi

"Mene katsomaan ja viihdy. Vakavasta aiheestaan huolimatta esityksessä saa nauraa. Ainakin minä nauroin. [...]  Myös tätä [ilmastoahdistusta] käsitellään ihanalla huumorilla Eikä kukaan meitä enää etsi-näytelmässä. On välillä hyvä nauraa yhteiselle kauhulle. Tässä sitä seistään ihmiskunnan suurimman kriisin partaalla, otetaan vähän koffia ja kattellaan, että jumalauta, kohta muuten mennään. Grillataan vähän soijanakkia siinä liekissä, että saatana, tukkaki lähtee päästä. Sitten kun on hetki hohoteltu niin palataan taas asian äärelle. Mitä minä voin tehdä? Pakko on jotain yrittää."
- Tiia kirjoittaa satuja -blogi
​​
"Kirjoitustiimi Tommi Kainulainen, 
Reidar Palmgren, Marika Heiskanen ja Karoliina Blackburn on loihtinut kantaaottavan, ajankohtaisen, viihdyttävän ja asiapitoisen tekstin. Kainulaisen taitavassa ohjauksessa [näytelmä] seuraa muutamaa isompaa juonikaarta, ja välissä kaikenlaista pienempää. [...] Komerosta pölähtävät Suuret Ikäluokat saavat ainakin mut melkein tikahtumaan nauruun. Ja hei oikeasti: "Titanic uppoaa ja me vaan järjestellään kansituoleja" osui ja upposi. [...] Voidaanko ilmastonmuutosta enää pysäyttää? Suuria kysymyksiä ja isoja asioita. Valmiiksi pureskeltuja vastauksia ei ole Siperian työryhmällä, eikä varmaan oikein kellään muullakaan. Hattua nostan että asiasta rummutetaan."

- Paljon melua teatterista -blogi